Minun äänitarinani
"Mother says I was a dancer before I could walk. She said I began to sing long before I could talk." Sanat Abban laulusta "Thank you for the music" voisivat kertoa minusta. Olen laulanut ja seisonut lavalla kauemmin kuin voin muistaa. Ääni on mielestäni kiehtovin olemassa oleva asia ja rakastan tehdä töitä ja leikkiä äänen kanssa, sekä laulu- että puheääni.
Minulla on ollut monta lauluopettajaa ja olen saanut mahtavia kokemuksia laulajana. Niin kauan kun ääneni kehittyi ja koin että menestyin, myös itseluottamukseni oli hyvä. Ensimmäiset vastoinkäymiset tulivat lukiossa. Kun stressi lisääntyi se vaikutti myös ääneen, vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Reagoin vain siihen että äänen kanssa oli ongelmia. Levon ja hoidon kanssa ongelmat kuitenkin ratkesivat. 20-vuotiaana sairastuin masennukseen, mikä melkein vei ääneni kokonaan. Koska laulu ja musiikki paljoti määrittää minua ja antaa minulle iloa, muodostui paha kierre: mitä huonommin voin, sitä huonommin lauloin, ja mitä huonommin lauloin, sitä huonompi oli olo. Masennus sai loppunsa, mutta seuraavat haasteet tulivat kun minusta tuli äiti. Olin hädin tuskin onnistunut saamaan ääneni takaisin kun venyneet lihakset, univaje, lisää stressiä sekä uupumus melkein vei ääneni kokonaan. Koska olen aina ollut kunnianhimoinen suorittaja joka on vaatinut paljon itseltä, suutuin itselleni: miksi en osaa laulaa?? Miten voin olla niin huono? En osaa yhtään mitään! Nämä reaktiothan vain paheni tilannetta. Ja kuten monet muut vertasin ääneni kaikkiin laulajiin joita itse ihailen. Sen lisäksi vertasin myös ääneni siihen mikä se oli ollut teini-ikäisenä kun koin että olin "huipullani". En sallinut enkä antanut tilaa äänelleni olemaan sellaisena kun se on tällä elämänkokemuksella, olemaan se ainutlaatuinen ääni joka se on.
Viimeisten vuosien aikana olen tehnyt paljon töitä juuri tämän asian kanssa: kuva omasta äänestäni sekä suhteeni omaan ääneeni. Kun olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja vaatia vähemmän olen samalla oppinut kastomaan ja antamaan äänelleni lisää rakkautta, huolenpitoa ja kunnioitusta. Mitä kiltimpi minusta on tullut sekä itselleni että äänelleni, sitä parempi siitä on tullut, sitä enemmän se taas kehittyy ja sitä enemmin myös itseluottamukseni taas kasvaa. Ääneni voi hyvin kun minä voin hyvin. Siksi haluan pitää huolta koko minusta – keho, mieli, henki, sielu – sillä kaikki liittyy toisiinsa ja kaikki vaikuttaa ääneeni. Siksi haluan tänään tehdä kokonaisvaltaisesti työtä ääneni kanssa enkä ainostaan keskittyä tekniikkaan. Ääntäni treenatessa on parempia päivä ja huonompiä päiviä. Aiemmin minusta tuli vihainen, masentunut ja pettynyt kun jotain ei sujunut. Mutta tänään pysähdyn kun harjoitukset eivät suju ja tunnustelen: kuinka voin? Miten kehossa tuntuu? Mistä tunne johtuu? Mitä minä ja ääneni tarvitsee juuri nyt?
En laula niin kuin lauloin teini-ikäisenä – ja hyvä niin! Saa kuulua että olen kolmen lapsen äiti, joka on käynyt läpi sekä masennus että uupumus. Saa kuulua että olen menettänyt veljen itsemurhaan. Saa kuulua että olen kamppailut ja saa kulua että olen voittanut. Saa kuulua että minussa on tietoa ja viisautta, mutta myös että vielä on niin paljon opittavaa. Ääneni on ainutlaatuinen ja se saa kuulua juuri sellaisena kun se on.
Sinun äänesi on myös ainutlaatuinen ja se saa kuulua! Haluan auttaa sinua pitämään äänestäsi huolta ja vahvistamaan sekä äänesi että teidän suhteenne. Haluan kuulla äänesi!
